torstai 25. helmikuuta 2010
onneksi takana, ei enää edessä
vittu mikä viisi päiväinen takan. onneksi takana. korvat lepää nyt :) mikä siinä on että on niin vaikea saada pennut käyttäytymään. miksi niiden annetaan käyttäytyä kuin pellossa oltaisiin. pientä rajaa! tajuutko teet karhunpalveluksen. onko tuo edes rakkautta, noin suuri suvaitsevaisuus. väittäisin että rakkautta on, mutta myös suurta välinpitämättömyyttä ja liian suuret raot sormien väleissä. selkärankaa peliin, ja vähän äkkiä. noista pennuista tulee hirviöaikuisia. nyt olisi viimehetket. pienin olisi vielä täysin pelastettavissa!! vauhtia!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti