jonakin aamuna olisi ihana nousta sängystä mieli levollisena, hyvin levätyn yön jälkeen. jonakin aamuna sitä vaan nousis, ekana ei tuntisi sydämen pumppaavan mahassa asti ja jalkojen olevan niin painavat että pitää miettiä miten ne kantavat. nousis, kävelis, olo olis kevyt. tänäänkään ei vielä ollut se aamu...
vitutus on tasoittumaan päin. tänään pääsee vyöhykkeelle, totaali puolentoista tunnin rentous, ajatuskatkos, maailma pysähtyy.
kohti toivottavasti pitkiin aikoihin parasta viikonloppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti