torstai 18. maaliskuuta 2010

mikäs tässä

aurinko paistaa taas pitkin peltoa. -18. oikeastaan ihan kaunista. appiukon tekemä pikkuinen heinälato hukkuu johonkin haalean usvan keskelle. yksinäisiä risuja tönöttää keskellä peltoa, siellä täällä. ja nuo loputtomat sähkölinjat... halasin pitkästä aikaa häntä. ihan hyvältä se tuntui. pumpun paukkaaminen on vaimeampaa kuin eilen. mielikin ehkä kevyempi. illalla kaupoille hyvän ystävän kanssa. ei ahdista ajatella että olen niin kauan kuin olen. ähmeröllä on iskä ja tuttelia pullossa. ne pärjää sillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti