siitä se sitten taas lähtee. kaikki iskettiin pöytään, no, tartteeko niitä silloin sanottuja asioita sitten meittiä vielä. periaatteessa ei, mutta kun ahdistaa, niin ahdistaa. ja pörrää ja surraa. voi vittu sanon mä!!
edit. klo jotain pohjoisella pallonpuoliskolla...
kukaanhan tätä paskaa ei saa loppumaan jos en minä itte sitä lopeta. ähmerö kylään sadanmetrin päähän ja itte teinin kanssa kauppaan. takana raastava puolituntinen ja vaivautunut ähmerön vieti ja haku. olotilapäivitys: vituttaa ja ahdistaa edelleen, mutta verrattuna edellisen kirjoituksen fiilareihin, niin ehkä semisti. helvetti että voi elämä ollakin hankalaa. eikö tän kohdan tästä mun elämästä vois joku elää pois ja palauttaa sitten takas mulle kun kaikki on taas hyvin. moon taimaassa sen aikaa, moro!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti