kyyneleet silmissä saattelin ystäväni junalle. sinne meni kolmen päivän ahdistamattomuus. ihmettelimme yhdessä, nauroimme ja itkimme. surimme pieniä asioita ja olimme onnellisia pienistä asioista. tajusin miten paljon minä olen saanut ja miten paljon hänellä on vielä saamista että päästään tasoihin. tajusin miten räiskähtelevä luonne minä olen, miten tyyynesti hän suhtautuu. tajusin erilaisuutemme, tärkeysjärjestyksemme täyden erilaisuuden. kun hän lähti ymmärsin taas miten kaukana olen kaikesta siitä mikä on minua. missä on kaikki mitä minä olen. sieltä missä nyt olisi vapaa elämä, vapaa helppo elämä.
ahdistaa ajatella että tänne minä kuolen. minut haudataan tuolle hautausmaalle joka on muutaman kilometrin päässä. toivon että kun minä kuolen sieluni on silloin vapaa. että minä olen valmis ja sieluni lentää kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti