keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
kyllä se vaan niin on
tässä elämässä, parempi olla sanomatta mitään ääneen, ajattelematta mitään. olla vaan. just kun hehkutin sitä miten kaikinpuolin mainio pv oli eilen, niin raivo pakkaa paahän heti aamusta. voi v...u ja #¤%?#¤!!!! niin kiitollinen ja nöyrä kuin olenkin tästä elämänihmeestä, ihmettelen silti miksi minun "etuoikeuteni" on joka aamu seurustella tämän ihmeen kanssa. kun vieressä makaa ihminen jolle on tapahtunut tämä sama ihme, hänen etuoikeutensa on kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. siis mitä tässä taas tapahtuu?? vittuuntuminen jolle ei löydy rajaa? en valita siitä että saan saurustella ihmeen kanssa, teen sen oikein mielelläni, mutta miksi me elämme parisuhteessa ja olemme niiiiiiiiiin tasavertaisia kun vaan olla ja voi, jos minä kuitenkin olen se joka huolehtii ja ajattelee. kokoajan. toinenkin tietenkin ajattelee. ITSEÄÄN. voi perse!! aamu ei ala A:lla, aamu alkaa V:llä!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ainakin toisen vapaa-aamuina voisit häippästä makuupussin kanssa jonnekin muualle jatkamaan unia. On sitä äidilläkin oikeus nukkua pitkään edes joku aamu kuukaudesta, jos ei ihan joka viikko onnistuisi. Tsemppaan täältä!
VastaaPoistakiitos tsempistä :) kun sitä vielä oppisi ottamaan vaan nuo samat oikeudet kuin toinenkin ottaa, ihan noin vaan. sehän tuntuu olevan ilmoitusluontoinen asia, simppeliä, pelkkä kyljenkääntö :)eilen lötköttelin päikkärit esikon huoneessa, kiitos vinkistä ;)
VastaaPoistaHee, siitä se lähtee! Ei niitä oikeuksia kukaan toiselle anna, itse ne pitää ottaa, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Vaan eipä tunnu sitten kun on kokeillut, vaan paremmalta, koko arki. Sitä opetellessa täälläkin...
VastaaPoista