arggghhh!! pitkä viikko takana. onneksi ohi. esikoinen maailmalla, kuopusta riivaa jokin kumma näppyläesiintymä. ja minua se kuuluisa räyhänhenki. suoraansanottuna vituttaa. hyvin alkoi tämä parin viikon pikkuperhejakso.
kuljin taas kerran kauppakeskuksen käytävää ja mietin täysin tyhjiäturhia asioita. olinko minä, näytinkö minä, huomasiko kukaan??? illalla lueskelin tekstejäni siltä ajalta joka muutti elämäni lopullisesti. löytyihän sieltä onnea ja iloakin, suurta juhlaa. mutta myös sitä huolta ja murhetta, surua, epätoivoa. nyt tuntuu että viimeksi mainittuja kulkeutui liikaa mukana tähän uuteen elämänvaiheeseen.
ja taas kysyn itseltäni ja joltain minkä olemassaolosta en ole enää varma. koska tämä loppuu? koska tämä ahdistus, pelko, suru, ikävä loppuu? koska päällimmäiseksi nousee ilo, kun sitä nyt olisi niin paljon. iloa jota ottaa vastaan ja jota voisi jakaa muillekin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti