kp1, vai miten se nyt meni...

niin. miten se nyt sitten meni. johan noita kiertoja tässä "lapsenlaittovuosina" tuli laskettua. laskin ja laskin ja taaaaaas laskin. normikiertohan oli sen 28 pv ja jos siitä myöhästyttiin niin viimeistäään kp30 kohdalla alkoi toivo, kp32 oli jo varma testipäivä ja pettymys, yleensä se oli siinä ja seuraavana päiväna taas kp1, mutta joskus saatiin toivoa venytettyä jopa sinne kp 38-39 ja testejäkin ehittiin tekemään siinä välissä jo ainakin 2 välillä jopa 3-4. niin, niin ja niin. kp1 ja testitikut vessan laatikossa vaihtu. odotettiin kärsimättömänä viikko ja puolentoista viikon kohdalla siinä kp10 kehiin heitettiin ovistikut. joskus saatiin haamua jo kp10 joskus jäi pelkäksi haamuksi vielä kp16 kohdalla. einivei... mitäs nyt sitten. synnytyksestä reippaat 2 kk ja kp:t lähti käyntiin. nythän ei ole tarkotus viritellä ovistikkuja kehiin, ei. mutta hyvin tuo ovulaatio tuntui ilman tikkujakin. ne oireet on niin tiiviisti iskostuneet jonnekin selkäytimen tienoille. asiaan: miten ihmeessä sitä osaa olla ajattelematta asiaa ja kyttäämättä "niitä" päiviä. ja ennenkaikkea: miten sitä osaa olla toivomatta. päätös on kuitenkin tehty sen puolesta ettei varmuusvälineitä satunnaisissa kohtaamisissa käytetä. eli olisiko kuitenkin parempi ottaa varmuus ja levähtää asiasta, koska kyttäämiseksi se kuitenkin menee. periaatteessahan luomuplussa olis ihan mahdollinen, järjellä ja faktat pöytään lyötynä taas mission impossible... että näin.