keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

ja jatkuu...

lisää surua, murhetta, epätoivoa. toinen rakas ystäväni, jaksan kyllä olla tukena myös sinulle. kaikki ne flashbackit pitkin päivää. omat muistot, epätoivo, katkeruus, paraneminen, onni. voi kun jaksaisit! olen nyt sinulle, mutta tulen varmasti tarvitsemaan sinun voimaasi ja elämähaluasi, niitä jotka nyt ovat sinulta hukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti