meneekö se sitten niin että kaikella on tarkoitus? pystyykö sitä sitten vaikuttamaan itse elämäänsä, jos kerran kaikki on ennalta määrätty? jos jään vaille jotain, tuleeko tilalle todellakin jotain parempaa? onko se vain itsestä kiinni, siitä mitä toivoo, mitä ajattelee, mitä "tilaa"? jos johonkin uskooo ja jotain päättää, niin tapahtuuko se niin jos oikein todellatodella toivoo? jospa minä en todellakaan ollut vielä valmis vastaanottamaan sitä kokemusta jonka niin palavasti halusin? miten paljon sitä olisi sitten pitänyt toivoa? mikä on se kaiken tarkoitus? kasvaa ihmisenä, oppia ymmärtämään? miksei muka ei saisi ihmetellä että miksi aina minulle, miksi aina minä? onko katkeroituminen ja kateus kanava henkiseen kasvuun? mutta kuinka pitkä se tie sitten on? miten päästää irti, päästää irti oman elämän hallinnasta? miksi muka kaikki pitäisi vaan hyväksyä, ilman kyseenalaistamista?
hirvittävän paljon ajatuksia heräsi tämän aamun hoidon aikana ja sen jälkeen. kysymyksia pomppalee sieltätäältä. olisko tämä nyt se hyväksymisen tie, alku tervehtymiselle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti