Työ

Kaksituntinen poissa kotoa, pikapyrähdys siihen työhön missä joskus olin hyvä ja kehuttu. Hyvältähän se taas tuntui. Siis 2 tuntia!! Niin, ihan totaali riittävä aika. Työn suhteen asia on selvääkin selvempi, se tie on kuljettu loppuun. Olihan minulla haaveita ja tavallaan on edelleenkin. Mutta, se iso mutta: oma yritys. Sen se vaatisi, ehdottomasti. Ja mikä on vielä selvempää: sanon yrittäjäelämälle ei kiitos. Ei ole mun juttu. Eli siis, niin. Muutaman kuukauden päästä olisi paluu työelämään edessä. Työ johon palaan on ihan jees, kaikkein eniten jees kuitenkin ovat ihana työkaverit ja eritoten työparini joka on supermahtava tyyppi. Tämäkin työ on kuitenkin työnä niin nähty. Olen käännekohdassa. Nyt olisi todella otollinen aika opiskella.Vielä yksi ammatti. Mikä sitä haavetta ja toivetta sitten hidastaa? Puuttuuko rohkeutta niin paljon etten vain uskalla...