jatkuu...

ahdistus. eikö se jo voisi loppua... parina viime päivänä on tuntunut että seinät tulee niskaan. minkään ei ole hyvä. mitään ei jaksa. kaikki ärsyttää. kuulen itseni puhuvan rumia, rumalla kielellä. eilen onneksi saatiin selvyys siihen ettei ainoa tärkeä "naitu" sukulainen ole ymmärtänyt asiaa väärin, vaan oikein. se toi jonkinlaisen helpotuksen. yritin purkaa pahaa oloa ystävälle naamakirjassa lähettämällä vistin ja hän, varmasti tahtomattaan mainitsi sivulauseessa synnytykseni... voi. siitä se taas lähti... alamäki...