ja nukkuu ja nukkuu... edellisyön se kätisi ja viimeyönä tilanne normalisoitu. onsekumma. kun se kätisi oli pinna kireelllä ja nykkunse nukkuu pitää ihmetellä miksi se niin kovasti nukkuu... apuaaa...
edit: puoleltapäivin
voi helvetin tuska!! tälläkertaa fyysinen. ovulaatiot muuttuvat vaan kivuliammiksi. clomien jäljiltä? miten se voi olla? maksanko nyt edelleen joka kuukausi hintaa siitä rakkaudesta mitä olen miestäni kohtaan osoittanut? joka kuukausiko minua muistutetaan vuosien ahdistuksesta fyysiellä kivulla? kyllä se vaan tuolla takaraivossa taas jyskyttää: pelko siitä miten kroppaani pumpatut megalomaaniset hormoonimäärät vaikuttavat loppuelämääni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti