mä istun hetken ja mietin maailmaa...

on taas ahdistunut ja levoton olo. tuleva viikko tuo vaikean asian joka on vain kohdattava, silmästä silmään. on vain koottava itsensä ja oltava niin kuin ei mitään. tulee olemaan äärettömän vaikeaa. teeskentely. en osaa sitä, enkä haluakaan osata. toisaalta nyt on näytönpaikka myös teinille. näin aikuiset toimivat. riidellään ja voidaan sopia. näinhän sen kuuluu mennä. kun on kuitenkin pakko osata olla. silti... jo yksi puhelu nostattaa raivon pääni sisällä. todellinen kasvun paikka kotiäidille. miten tästä eteenpäin kysymys pyörii päässä taukoamatta. eihän sitä voi paetakkaan, muuttaa koko omaa elämäänsä ja lastensa elämää, miehensä elämää, tämän vuoksi. ei helvete, miten tästä eteenpäin...