onko pakko jaksaa, vaikka olisi kuinka tärkeä?

....jaksaa kuunnella. jaapa-jaapa-jaapa. kun ongelma ei loppujenlopuksi edes ole kovin suuri. ottaa vaan niskasta kiinni itseänsä ja ravistelee hiukan, pesee silmänsä vaikka kahdesti ja katsoo peiliin. kun mitää syytä jäämiselle ei ole. ei ole mitään yhteistä, ei lapsia, ei materiaa. ei mitään. vain pahaa oloa ja ketutusta joka ikinen päivä... mikä saa ihmisen jäämään? mikä minut sai jäämään tänne? nämä ongelmathan olivat olemassa, tiesin tasantarkkaan että itse joudun ne kohtaamaan ja lopulta hoitamaan. en vai uskonut että joudun kohtaamaan ja hoitamaan siinä tilanteessa kun olen hyvin, hyvin heikko ja puolustuskyvytön. ja että lopulta tämä ralli alkaa taas alusta ja taas etsin itseäni ja rakennan uutta minuutta. onko elämän takoituskin olla tälläistä luovimista, päivästä toiseen, asiasta toiseen. koska sitä oppisi antamaan periksi ja vaan olla tuulen kuljetettavan. miellyttäisi vain yhtä ihmistä maailmassa ja se olisi MINÄ ITSE.